Blogihiljaisuus päättyy, kun arki alkaa. Tulevalla viikolla saan viimein koululaiset takaisin koulunpenkille. Mies lähti töihin jo viime maanantaina ja minä ole puurtanut arjessa jo pari viikkoa. Loma oli ihana, mutta mitään käsitöitä en kyllä ehtinyt tehdä. Tai mitään valmista ei ainakaan tullut.

Espanjan lomalla tuijottelin Välimerta parvekkeelta. Panoraamanäkymä merelle oli sen verran rentouttava, että käsityöt eivät edistyneet montaa riviä. Kotosalla olikin sitten arkista kotipuuhaa, marjojen poimintaa ja lasten viihdytystä (tai tappelujen tuomarointia).

Rukki-parka meni vähän sekaisin trooppisen kuuman kosteista keleistä ja koko kehräyspuuha tuntui aika toivottamalta muutamana viikkona. Yritin kyllä kovasti, mutta kuitu ja rukkirouva käyttäytyivät aivan oudolla tavalla. Onneksi säät muuttuivat, ja sain viimein valmiiksi Polwarth-nyssäkkäni. Säiettä kerratessa tuntui jo siltä, että kuitu ei koskaan lopu! Mutta kyllähän sitä lankaa tulikin paljon (mun aiempiin kehruisiin verrattuna).

Lanka on kaksisäikeistä 100g= 380m ja lankaa tuli yhteensä 237g eli noin 900m. Ei ihme että alkoi jo kyllästyttää. Minulla kun on edelleen vain yksi rulla rukissa ja säie tai lanka laitetaan siitä vessapaperihylsylle. Hidasta puuhaa siis.

Olen mä koittanut neuloakin. Väriterapiaa Wollmeisen langoilla. Samaa neuletakkia tein jo viime kesänä kuopukselle ja purkamisen jälkeen aloitin uudestaan. Aika ison oloinen takki tulee, mutta ehkä näin kalliista langasta tehden pitääkin olla kasvuvaraa. Kuvassa reilu puolikas takkia. Vielä pitäisi jaksaa tehdä toinen puolisko!