Nää maaliskuun blogipostaukset kertovat aika karua kieltä: mä tarviin lisää aikaa vuorokauteen! Mä mukamas koko ajan puuhailen jotain. Pari käsityötäkin on työnalla ja joka ikinen päivä jotain teenkin. Silti ei valmista tule millään . Kyllä se pikkuvauva aika olikin vaan helppoa... Silloin sai neulottuakin vauva sylissä. Nyt ei voi edes lehteä lukea ilman, että joku yrittää koko ajan syödä sivut tai muuten vaan repiä ne irti.

Meidän lähikangaskauppa täytti vuosia viime viikolla ja juhlan kunniaksi myivät kaikki kankaat 10 e/metri. Mähän innoissani meni sinne tutkimaan pakkoja ja kassillisen kivaa löysinkin. Jo kaupassa kyllä mietin, että milläköhän ajalla oikeesti meinaan niistä jotain tehdäkin.

Raidalliset velourit huuteli vauvanvaatteiksi. Innostuin niin niistä haalareista, jotka tein aiemmin että pitää tehdä muutamat lisää. Kukkakankaista voisi tulla jotain eskaritytöllekin, ainakin hän kelpuutti kankaat. Kangasvarastossa ei tietysti ollut raitakankaisiin sopivia resoreita, joten surffailin pitkän tovin netissä etsimässä sopivan sävyisiä ja hintaisia (ei se metrihinta, vaan postikuluhinta) kankaita. Viimein päädyin Tanssivaan lankaan. Aika herkullinen värisuora sieltä sitten tulikin.

Eilen sain sitten viimein jotain valmistakin. Jee, vauvanmyssy!

Kaava: Ottobreen joku vanhempinumero, oliskohan ollut 2/2004

Aikaa tämän tekemiseen meni ehkä 15min ja tuli muuten kerrasta oikean kokoinen! Nyt kelpaa nukkua ulkona päikkäreitä, vaikka kelit ovatkin vähän lämpöisemmät kuin mihin meidän lokavauva on tottunut.